Onko elämää yli 12m leijojen?

Voi kyllä todellakin on! Viime vuosina on kevyen kelin leijojen kehitys ollut aivan mieletöntä ja enää isokokoiset leijat eivät ole pelkkiä höyryvetureita jotka on skaalattu pienemmistä leijoista. Nykypäiväiset pumpattavat kevyen kelin leijat on suunniteltu alusta saakka juuri niihin olosuhteisiin ja vaikka useimmissa tapauksissa leijan mallinimi on sama kuin pienemmissä on leijan mallija rakenne täysin eri (kuten tässä artikkelissa esiteltävät Best TS, Best Roca ja Peter Lynn Fury).

Tarviiko isoa leijaa oikeasti?

Varsinkin Suomessa harrastettaessa on meillä todella paljon 5-7ms tuulia. Kun patteria täydentää isolla leijalla saa sillä paljon lisää harrastuspäivä, mutta sillä saa myös niistä rajatuulipäivistä irti todella mukavat sessarit missä aikaisemmin kihnutettiin alitehoisella leijalla. Talvellakin parin vuoden jälkeen ei pelkästä hissukseen ajelusta saa enää paljoa irti ja tällöin leija jossa on tehoa on erittäin tervetullut lisä. Toinen missä nämä lisäneliöt tuntuvat lähes ilmaisilta ovat ulkomaan reissut. Todella monta kertaa olemme löytäneet itsemme mielettömiltä spoteilta täysin yksin koska monissa ulkomaisissa spoteissa jengi ei käytä mitään yli 12m leijaa.

Mikä malli ja koko minulle?

Tällä hetkellä isoissa leijoissa on mukavasti valinnanvaraa ja eri malleissa on lähdetty hakemaan eri ajotuntumaa, ominaisuuksia ja mallit on optimoitu tiettyihin tarpeisiin. Osassa leijoissa on lähdetty hakemaan mahdollisimman tehokasta kevyen kelin suorituskykyä. Näillä malleilla päästään liikkeelle keveimmässä kelissä ja varsinkin painavemmat kuskit saavat niistä selkeätä hyötyä. Toisissa malleissa on taas hieman tingitty kelialueen alarekisteristä ja keskitytty tekemään leijasta mahdollisimman ketterä ja suorituskykyinen. Yleisesti ottaen freeridekuskit nauttivat ensimmäisestä kun taas freestyleen flipanneet kitettäjät ovat fiiliksissään kun iso leija ei tunnukkaan niin isolta ja niillä voi treenailla jopa varsin haastavia unhook temppuja.

Tytöille monista malleista löytyy hieman pienemmät koot esim. Best TS 2016 on saatavilla myös 14m ja Peter Lynn Fury 15m koossa.

Best TS 16m, Best Roca 17m ja Peter Lynn Fury 17m

Tänä vuonna olemme voineet tarjota todella laajan valikoiman keveän kelin leijoja ja hienoa tässä on se, että nämä leijat eroavat toisistaan varsin paljon ja esimerkiksi tiimikuskimme ovat jakaantuneet näiden välille.

Allaolevissa arvosteluissa yhdistämme useamman tiimikuskimme mieltymykset ja ajatukset leijoista.

Testikuskit

Peter Törnroos – Käytössä olleet mallit Best TS 17m 2015, Best Roca 17m ja Peter Lynn Fury 17 . Lautoina Best Pro Creator ja Zeeko Foil

Mikko Toivonen – Käytössä olleet mallit Best TS 17m 2015, Best TS 16m 2016 ja Peter Lynn Fury 17. Lautoina Best Armada, Brunotti Youri Zoon Pro ja Zeeko Foil

Harri Rautava – Käytössä olleet mallit Best TS 17m 2012 – 2015, Best TS 16m 2016, Best Roca 17m, Peter Lynn Fury 17m. Lautoina Brunotti Youri Zoon Pro 140, Brunotti Dimension

Päivi Majava – Käytössä olleet mallit Best TS 17m 2015, Best TS 16m, Best Roca 17m. Lautoina Best Armada 131

Keijo Alila – Käytössä olleet mallit Best TS 16m 2016. Lautana Best Armada 138

Jarkko Malinen – Testannut lähes 20 eri kevyen kelin leijaa. Lautoina Best Breeze, Best Armada ja Foil

[row] [col span=”1/3″]

Best Roca 17m

Klikkaa ja tutustu leijaan tarkemmin

Roca on selkeästi koko kolmikon voimakkain leija. Roca on suunniteltu freeridesta sekä liitävistä hypyistä nauttiville kuskeille jotka haluavat saada kaiken irti keveistä päivistä. Tämän lisäksi kookkaammat kuskit saavat tästä sitä haluttua vääntöä. Roca ei ole kolmikon nopein leija ja kun tuuli lähtee nousemaan vaatii Roca kuskilta eniten voimaa ja painoa sen hallitsemiseen.

Tiimin mietteet leijasta

Harri:

Roca on pelastanut useita todella keveitä päiviä ja leija on todella vaivaton ajaa. Rocan teho hallitaan eniten puomin ulos/sisään liikkeellä ja leijan “sinettämistä” ei tarvitse niin paljoa. Freestylessä ja varsinkin unhookissa Roca on hieman hitaampi ja härkämäisempi. Cruisailupäivinä Roca on todella hyvä kaveri ja hypyt ovat liitäviä, mutta päivinä joina haluttaa enemmän teknisempää ajoa tarjoaa Fury ja TS enemmän. Rocassa itse en pitänyt sen juhtamaisesta otteesta joka tulee kelin noustessa leijan ylärekisteriin.

Jarkko:

17m Roca on erilainen leija kuin 17m TS. Alavedoltaan se on pykälää vahvempi kuin TS, testasin leijoja vuorotellen ja eron huomasi heti. Myös puomipaine on raskaampi ja se on sitä jo heti puomi ulkoa alkaen. Puomipaine ei ole niin raskas kuin esim. Litium 16m leijassa, mutta melko  samanoloinen tuntumaltaan. 17m Roca vaatii tuulen noustessa jo voimaa ja ehkä vähän enemmän painoakin kuskilta. En suosittelisi 17m Rocaa kevyelle käyttäjälle, silloin mukava käyttöalue jää luultavasti turhan pieneksi. Toki silloin pääsee ajamaan jo todella vähässä tuulessa. Kolmen strutsin rakenteesta ja aika isosta sivusuhteesta (AR) huolimatta Roca on stabiili eikä kankaat räpätä, ilmeisesti leijan jäykisteet ja vaimentimet toimivat kuten on ajateltu.

14m Roca vaikutti minut nopeudellaan, siinä oli yllättävän ärhäkkä ajotuntuma. Tämä voi olla varteenotettava vaihtoehto monelle kevyen kelin leijaksi.

Peter:

Roca on vetävin leija mitä olen ajanut, todellinen härkä! Sinettämällä ei saa paljoa tehoja irti, eikä ole tarviskaan, vaan kun saa vauhtituulta alle syöksyttämisen jälkeen, niin tällä vaan mennään. Unhookkiin turhan vetävä, mutta todella hauska hyppiä optimikelissä. Mulla painoa sen 80+ kg ja kun keli nousee, vaatii todella pitävää kanttia ja jerkkua reisistä. Jos tavoitteena mahdollisimman alavetoinen leija, se on selkeästi tämä. Relaunchi aivan äärimmäisen kevyessä kelissä haasteellinen, muuten iisibiisi. Ei perheen pienimmille :)

Päivi:

Roca on varmasti se peli jolla pääsen keveimmässä kelissä liikkeelle ja kesällä tällä tuli ajettua aivan hengettömässä kelissä. Jos ajaminen olisi enimmäkseen cruisailua ja vähemmän hyppimistä ois tämä hyvä valinta ja lisää kyllä harrastuspäiviä. Sitten kun tällä rupeaa hakemaan hyppyjä ja unhookkia kääntyy leijan vetävyys vastaan. Kun leijaa ohjaa ja valmistautuu hyppyyn ei vaan paino ja reidet riitä vastustamaan leijan voimaa. Tämä pätee Rocassa 17m, 14m ja ehkä aavistuksen 12m. 10m ja alle ovat täydellisiä keveämmille naiskuskeille kun keli alkaa vähän nousta.

Mikko:

Roca lennättäminen on itsellä jäänyt vähimmälle näistä kevyen kelin monstereista. Tasainen ja voimakas vetojuhtamaisuus ei ole oma suosikkini leijatyypeistä, vaan tuo se toki kivaa vaihtelua leijan leipomiselle. Helppoahan Rocan kanssa on toki tulla juttuun. Leija 45 asteen kulmaan haluttuun suuntaan ja menoksi. Meininki muistutti vähän Ozonen Edgen ja Zephyrin maailmaa ja muistoja heräsi myös Cabrinhan Swichbladen ajoilta. Toki näistä testeistä on muutama hetki aikaa, mutta fiilis oli vastaava. Voisin kuvitella, että race-hommissa Roca voisi olla mukava kaveri kisata patjaleijoja vastaan.

[/col] [col span=”1/3″]

Peter Lynn Fury 17m (ja 15m)

Klikkaa ja tutustu leijaan tarkemmin

Tässä kolmikossa Fury asettuu Rocan ja TS:n välimaastoon. Furystä löytyy voimaa lähes yhtä paljon kuin Rocasta, mutta leija on silti ketterä ja nopeahko. Roca on suunniteltu freeride, race ja big air leijaksi ja näillä osa-alueilla leija toimittaa hyvin. Suurin ero Best:n leijoihin on leijassa oleva hieman raskaampi puomipaine.

Tiimin mietteet leijasta

Harri:

Vuodesta 2015 iso Fury on kehittynyt mielettömästi. Ensimmäiset versiot olivat hitaita ja relaunch jätti toivomisen varaan. Uusi Fury istuu omaan käteen varsinkin talvella ja siinä on mielestäni paljon samaa fiilistä kuin 2015 Best TS 17m leijassa. TS:ssään ja Rocaan verrattuna itseä hieman häiritsee aavistuksen kovempi puomipaine

Jarkko:

Ajelin keväällä kolme päivää Furylla, uudemmalla versiolla. Se onkin aivan eri leija kuin Furyn ykkösversio. Se on nopeahko leija isoksi leijaksi, aika lailla samaa luokkaa 17m TS:n kanssa. Kun aluksi ihmetyttänyt backstall saatiin säädöillä kuriin leijalla oli kiva ajella ylös alas tuntureita. Loopittelu ylöspäin toimi ja osoittautui ettei tarvinnut pelätä tuuleeko huipulla liikaa (kuitenkin 17m leija). Leija oli jotenkin luottamusta herättävän tuntuinen, jämäkkä ja tarkka käsiteltävä ja myös kestänee keliä hyvin. Joillain laeilla sentään tuuli kohtalaisesti. Puomipaine Furyssa on aika lailla normaali, en kiinnittänyt siihen oikeastaan mitään huomiota, toki tuulet olivat enimmäkseen hyvin kevyitä. Furyn relaunch on parantunut oleellisesti ykkösversiosta, leijan LE on kaareva joten se kääntyy hyvin. Yleisvaikutelma Furysta oli positiivinen ja moderni: rakenne näytti laadukkaalta, strutsit ovat ohuita ja leija on muutenkin kevyt.

Peter:

Lynni on vikkelä kokoisekseen ja omaa paljon depoa. Vetoa toki myös löytyy, mutta ei ole aivan samalla viivalla Rocan kanssa. Tätä joutuu käskemään enempi liikkeelle lähdössä ja sinettämällä saa myös tehoja irti leijan nopeuden ansiosta. Tunnokas puomipaineen ansiosta. Tämä on kaikista ajamistani leijoista selkeästi eniten depoa omaava. Ainoa vain, että tämä tulee kapulaa reippaasti työntämällä eteen ja voi olla, että lyhempikätisille kuskeille voi olla pieni haaste. Matkaa tosin voi säätää ruuvattavalla stopperipallolla. Tätä on tullut paljon käytettyä sellaisessa kelissä, jossa leija juuri ja juuri pysyy ylhäällä. Leijan saa relaunchittua ilman lautaakin tosi kevyessä kelissä vetämällä vastakkaisista etu ja takanaruista leijan selälleen. Leija tuntuu enemmän Race henkiseltä kuin Roca ja Tessu ovat. Foilin kanssa ehdoton yhdistelmä!

Päivi:

Kauhean paljon ei ole Furylla ajoa takana ja enimmäkseen 2015 mallilla. Backroll:t pyöri ja leijan sai nostettua maasta todella keveässäkin kelissä.

Mikko:

“No tämäpä on mukava!” -oli lausahdus, kun lennätin Furya ensimmäistä kertaa. Sain uuden kaverin välittömästi. Eipä ole pitkään aikaan mikään leija tuntunut niin täydelliseltä leikkikaverilta. Fury on juuri sellainen hurjapää kuin mistä itse tykkään. Leijasta saa tarvittaessa hurjasti karsittua tehoja pois, mutta sitten kun tarvitaan vauhtia tai vetojuhtaa niin Fury kyllä toimittaa. Leija kaipaa enemmän lennätystä kuin Roca, mutta omaan ajotyyliin se tekee leijasta paljon monipuolisemman. Leija pyörähtää erittäin nopeasti loopin, vaikka kyseessä on 17 neliöinen jättiläinen. Itsellä on painoa noin 70 kiloa ja Furyn kanssa saa tuulla jo varsin napakasti, että pitää rientää rantaan. Tunturikäytössä leija on aivan parasta seuraa. Ylämäkeen pääsee vauhdikkaasti useammalla tekniikalla, joko leijaa looppaamalla, tai sitten vain parkkeeraamalla leijan tuuli-ikkunaan. Vaikka Fury ei ole suunniteltu unhook-leijaksi, on sillä mukava opetella sitäkin. Leija ei ala hosumaan vielä pienistä virheliikkeistä, vaan reagoi vasta sitten kun sitä oikeasti siltä haluaa.
Yksi erityismaininta Furylle kuuluu sen kyvystä pakittaa taaksepäin. Leijalle saa antaa aika hävyttömän paljon löysää naruihin ja siltikään se ei tipahda velttona taivaalta. Tämä on erityisesti aaltoleijojen ominaisuus, mutta itse arvostan sitä kovasti sitä kaikissa leijamalleissa. Hienosti pakittava leija antaa anteeksi kuskin virheitä. Lisäksi pakittavan leijan kanssa on mukavampi leikkiä aalloilla ja pöllyttää puuteria tunturissa.
Ainoa kritiikki Furyn kohdalla ei kohdistu itse leijaan, vaan Peter Lynnin puomiin talvikäytössä. Kovat pakkaset laittoivat joustavat narut koetukselle, eikä ne meinanneet pakkasessa palautua normaaliin pituuteensa. Kesällä toki tätä ongelmaa ei ole. Talvikäyttöön suosittelen käyttämään esimerkiksi Bestin puomia.
(Pahoittelut hämäristä kitetermeistä. Laittakaa palautetta jos tästä ei saa selvää.)

[/col] [col span=”1/3″]

Best TS 16m (ja 14m)

Klikkaa ja tutustu leijaan tarkemmin

2016 kun Best julkaisi TS:n rinnalle Rocan pystyivät he viemään TS:n kompromissittomasti siihen suuntaan mihin leija on aina ollut kallellaan eli “performance light wind”. TS ei ole ikinä tavoitellut titteliä leijasta jolla pääsee keveimmällä kelillä liikkeelle vaan enemmänkin light wind leija joka olisi mahdollisimman mukava ajaa. TS sopii täydellisesti freestylekuskeille, mutta leijan veto on niin hyvin hallittavissa, että myös keveämmät kuskit saavat siitä paljon irti koska leija pysyy hanskassa myös kelin noustua.

Tiimin mietteet leijasta

Harri

TS on jo vuosia ollut minulle ykkösleija ja 16m koko on todella useasti täydellinen. Ehkä en pääse ensimmäisenä veteen, mutta leijan suorituskyky varsinkin freestylessä ja unhookissa on mieletön. TS:n kelin kesto on myös ihan omaa luokkaa ja kovassa tuulessa leijalla saa vedetttyä todella isoja hyppyjä. Hyvällä kanttaustekniikalla leijaa voi hallita todella kovassa tuulessa niin pitkään kun reisissä riittää virtaa. Aikaisempaan versioon TS on menettänyt hieman alarekisteriä, mutta itse vaihdan tämän nopeuteen ja käsiteltävyyteen any day.

Jarkko:

17m TS olen käyttänyt eniten isoista leijoista. Se ei ole mikään ultrakevyen kelin leija, mutta omalla painollani se pelaa riittävän aikaisin ja ero 14m leijaan on kuitenkin selvä. TS:llä on iso käyttöalue, se ei ole raskas ajaa ja puomipaine on kevyt/sopiva. Kun tuulta on enemmän tällä leijalla on hyvä hypätä, sain loppukeväällä vähän yllättäen tällä aikaan isoimmat hyppyni toistaiseksi. Iso leijahan on myös turvallinen, tuolloin ajelin ja hypin kevätjäiltä. Iso TS käy hyvin myös naisille ja kevyille kuskeille, se ei ole raskas “veturi” joka lähtee viemään kuskia alatuuleen heti kun tuuli vähän nousee. 17m TS tekee 14m leijan vähän tarpeettomaksi, pienemmäksi leijaksi sen kanssa käynee 12-13m koko.

16m TS kokeilin pikaisesti alkukesästä. Se on ketterämpi leija kuin 17m TS, ero on aika selvä. Se on vielä kevyempi/helpompi hypätä ja hyppy tuntui olevan vähän liitävämpi kuin aiemmassa versiossa, vaikka uudempi on 1m2 pienempi.

Peter:

Tämä on oma suosikki kevyen kelin unhookkiin (huom. testasin 2015 mallia, ja 2016 pitäisi olla vielä enempi tähän soveltuva). Nopeus tuo voimaa, vaikka ei ole se kattauksen vetävin peli, mutta ai niin hauska. Helppo ja tasapainoinen paketti. Kaikkeen soveltuva kevyen kelin vekotin. Hyppää isoksi leijaksi korkealle ja menee sinne minne käskee vikkelästi. Aivan ehdoton unhookin treenaamiseen, kitelooppiraleyt onnistuu myös tällä.

Päivi:

Tästä joukkiosta TS on ehdottomasti minun valinta keveässä kelissä ajoon. Aikaisempien vuosien 17m TS:ssä oli vähän sama ongelma kuin tämän vuoden Roca:ssa eli paino ja voima ei itsellä riittänyt polkemaan vastaan ja kantti antoi helposti periksi. Uudet 14m ja 16m TS:t ovat muuttuneet paljon hallittavuudelta ja nämä eivät käy ison tuntuiseksi läheskään niin nopeasti kuin monet muut isot leijat. Alavääntöä löytyy sen verran, että esim. Rocan isommasta koosta ja lisävoimasta ei itselle ole merkittävästi iloa. TS taas pysyy hallittavana ja hauskana leijana paljon laajemmalla kelialueella. Aikaisemmin kaikki 14m ja isommat leijat ovat olleet vähän tylsiä kun ei ole juuri hyppyjä voinut tehdä. Nyt keveät kelit 14m ja 16m leijoilla ovat jopa oikein mukavia! Tytöt, nää on tehty meille! ;)

Mikko:

TS lightwind leijat tarjosivat muutama vuosi sitten helpotusta kevyen kelin kitkuttamiseen. Siihen asti olin ollut vähän skeptinen yli 14 neliöisiin rätteihin (turhan hitaita, kankeita, liian pieni kelialue tai kalliita). Mutta 2013 vuoden 15 neliöinen TS avasi itselle uuden maailman ja vieläpä järjellisessä hintaluokassa. Siitä alkaen on ollut tärkeää pitää kalustossa aina yksi iso leija. Vuoden 2014 TS 17m2 otti huiman harppauksen vielä edeltäjäänsä nopeudessa. Sen jälkeen Tessuihin on tullut vuosittain vielä pientä hienosäätöä. TS on omimmillaan juuri freestyle-painotuksessa ja kevyempien kuskien isoimpana leijana. Monipuolisena leijana isoa Tessua on aina mukavaa ulkoiluttaa.

Keijo:

Hellou jehvet tämä ei tule olemaan ylistyspuhe kummallekaan puolelle vaan puntaroin erityylisien leijojen etuja ja haittoja erilaisissa tilanteissa. Tämä on pelkästään ja ainoastaan minun näkemykseni asiasta. Varmasti alanharrastajista löytyy erilaisia näkemyksiä ja niin pitää ollakin.

Olen ollut lajin parissa vuodesta 2010 alkaen. Vesillä tasoni on keskinkertainen. Hypin jonkin verran rollit pyörivät välillä selälleen ja välillä naamalleen. Talvella erikoisosaamiseni on tunturikite ja olen kiertänyt parivuotta leijakisoja ihan hyvälläkin menestyksellä.

 

Startit:

– Tessu vie tovin enemmän aikaa (pumppaus, narujen laitto) kun Sonic joka on vamiina repussa.

– Huoleton pakkaus voi koitua sonicin kohtaloksi, jos olet pakannut hyvin startti on helppo.

 

Ajo:
Ajossa tehojen suhteen kisakamppeesta sonicista irtoaa enemmän tehoja, jota pystyy hallitsemaan depowerilla. Pumppis kuski arvostaa toki kaikin puolin tarkempaa, helpommin reagoivaa ohjausta. Siitä TS:lle pisteet. Kelin sietoa kummastakin löytyy kiitettävä määrä.

 

Parkki ja Relaunch:
TS:n parkittaminen on helppoa ja leijan saa ilman isompia poppaskonsteja takaisin taivaalle. Sonicin niinkui muidenkin patjojen ongelma on ”tauon pitäminen” jos tiedät mitä teet ei tämäkään ole ongelma vaan tauoista selviää kohtuudella.

Jos mietit laitatko isonpumppiksen vai isonpatjan niin keskity näihin asioihin:
–          mikä on käyttötarkoitus
–          ajatko enemmän kesällä vai talvella
–          budjetti
–          ajatko koko sessarin vai piteletkö jatkuvasti ”tupakka taukoja”

Itse en ole osannut valintaa tehdä vaan kummastakin leijasta löytyy lyömättömät puolensa. Sessarit hoituu paremmin TS:llä. Kun olen yksin tai käymmä vaelteleen keroilla valinta on yleensä Sonic. Jos mahdollisuus tulee kokeile ihmeessä sekä suljettua patjaa, että pumppista. Avara katseisuudesta ei minun mielestä ole koskaan ollut haittaa. Tärkeintä, että lajista nauttii ja saa ajamisesta vesillä tai lumella kaiken hyödyn irti.

[/col] [/row]