Testipenkissä uusi Eleveight FS leija sekä pintaraapaisulla RS malli.
Jutun alalaidassa videoarvosteluja Eleveight leijoista!
Aiemmassa blogipostauksessa (linkki) kerrottiin Bestin ongelmista ja uuden leijamerkin synnystä. Nyt pääsemme valottamaan tulevaa hieman tarkemmin! Uusi tulokas leijamarkkinoilla on nimeltään Eleveight, ja valikoimista löytyy kolme eri leijaa: FS, RS ja WS.
FS on suunniteltu freestyleen/freerideen, RS freerideen ja WS aaltojen weiwaamiseen. FS on sheipiltään hyvin Ceemäinen, puomiksi tähän soveltuu nelinaruinen puomi, bridle on simppeli, jossa on yksi rissa. RS taas on sheipiltään Delta, mikä mahdollistaa laajan kelialueen ja hyvän alavedon. WS on puolestaan hybridi ja kuulopuheiden mukaan eroaa muista weiwileijoista siinä, että tämä myös hyppää.
Ja sitten asiaan. Näitä kamppeita ei ole virallisesti vielä edes julkaistu, mutta saimme jo muutaman kappaleen testattavaksi! Alla tiimikuskien mietteitä.
Peten mietteet
Ajoin FS 14m2 Tulliniemessä heinäkuun lopulla. Keliä oli 5-7m/s.
Itse olin heti kärkeen skeptinen FS:n suhteen, oma lähtökohtani on pääosin bridlettömät GP:t. Tykkään siis reilusta puomipaineesta, suorasta leijatuntumasta ja tymäkästä menosta kun leijaa käskyttää. Ennen kuin keli nousi, ajelin foililla tutustumisrundin. Leijaa oli helpompi käsitellä foilin kanssa, kuin GP:t, vaikka ei ole tähän suoranaisesti suunniteltukaan. Kelin noustessa vaihdoin buutsilautaan.
Ajotuntuma oli heti kotoisa. Puomituntuma kertoi missä leija menee, ei tarvinnut arvailla. Transitiossa leijaa syöksyttämällä tai luuppaamalla tunsin tutun nyppäisyn. Tätä leijaa pitää vähän käskyttää, jotta siitä saa kaiken ilon irti. Raley meni heittämällä blindiin, slackia tuli soppelisti popin jälkeen. Relaunch on helppo, ei vaadi kikkoja.
Leijan design ja materiaalivalinnat ovat laadukkaat. Kangas tuplaripstoppia, pumppu menee kiinni ilman suutinta, venttiili irtoaa kokonaan tyhjennettäessä, tipeissä bridle deflectorit, kestävät + simppelit onepumpit ja takanaruille kaksi säätöä (nopea ja kovempi puomipaine/hitaampi ja kevyempi puomipaine). Ei huomautettavaa designissa tai laadussa.
Sanoisin, että leija on vähän kesytetympi versio GP:stä ja toisaalta ärtsympi versio tessusta. Mun käteen tämä sopi kuin lapanen, joten FS:lle.
Plussaa
- Helppo relaunch
- Tarkka ajotuntuma
- Vikkelä
- Tymäkkä veto, kun leijaa käskyttää
- Sopivan reipas puomipaine
Miinusta
- Alavedossa häviää tessulle
Mikon mietteet
Ensimmäisen tuntuman pääsin ottamaan Eleveighteihin Hangon Tulliniemessä. RS10 toimi mukavasti foilin kanssa. Leija antoi mukavasti anteeksi virheitä ja riitti hyvin foilille vetojuhdaksi kelissä jossa porukka pumppaili isointa kalustoa twintipeille tai ajeli foililla kuten Petekin. Ihan alkuun meinasi olla vähän haasteita saada leija rantavedestä ylös kun jalat eivät ylttäneet pohjaan. Pienen puuskan avustuksella päästiin matkaan ja ilmeni, että hyvin toimiva foilileija kyseessä.
Kelin vähän noustessa vaihdoin Brunotin Youri Pro -lankkuun ja pääsin testeilemaan freestyle ominaisuuksia. RS nyppäsi yllättävän kivasti ylöspäin kevyessäkin kelissä ja alas tultiin pääosin liidellen. Tullarin sessareiden loppuun vielä pieni testi FS14-leijalla, joka tuntui heti omaan tyyliin sopivalta. Alavääntöä selvästi vähemmän kuin RS:ssä, mutta hyppyominaisuudet olivat loistavat.
Seuraavissa sessareissa Eleveightit pääsivät saaristomerelle kite&sail-seikkailulle todelliseen testiin. Eleveight FS14 pääsi matkaan Helsinholmenin pieneltä hiekkarannalta. Spotti oli aika paha offshore, jossa kaipasi leijalta ennen kaikkea luotettavuutta ja varmuutta. Missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että leija puuhaisi jotakin omaa. Jopa vähän haastavahko puuskainen rantautuminen sujui ilman ongelmia.
RS10 testattiin vaihtelevassa kelissä Sandön saarella. Siellä on pitkä kivinen ja hiekkainen särkkä, jonka offipuolella oli ihan maailmanluokan flättiä. Leijavalinta oli ehkä hivenen alatehoinen, mutta RS tarjosi eritäin nautinnolliset freestylesessarit muiden veneilijöiden ihmetellessä Team Märkien leijojen meininkiä. Erityisen fiiliksissä olin pitkistä pehmeistä leijaloopeista jotka tarjosivat flätissä varmaan oman kiteuran pisimmät darkslidet kunnollisella loppunosteella.
Saulin mietteet
Tullessani Oulun Hawajille parkkiksella vielä suunnittelin pumppaavani TS 9:ä tulille, mutta ilokseni rannalla lojui pumpattuna, puomi tanassa, uudenkarhea Eleveight FS 12:n vailla testaajaa. Tuli siis testattua FS reippaassa överikelissä. Setin aloittaessani tuuli oli n. 10 m/s mutta loppupuolella keli yltyi ja FMI datan perusteella keli oli 12 / 15 ms.
FS oli erittäin stabiili ilmassa puuskaisesta ja kovasta kelistä huolimatta. TS veteraanina leijan käskytys tuli suoraa
n selkärangasta perus -ajelussa. Kovimmissa puuskissa en menettänyt kontrollia leijaan vaan se totteli kiltisti käsittelyä. Kanttaamalla pystyi handlaamaan hienosti kovimmat puuskat. Transitioissa ja käännöksissä tehot pysyivät tasaisesti alusta loppuun saakka minkä myötä pikkuaallossa kurvailu oli erittäinkin nautinnollista.
Unhook ominaisuuksia ei överikelin takia päässyt testaamaan mutta koukkuajossa ja -loikassa leija tarjoaa esimerkiksi TS:n tottuneelle kuskille astetta kovemmat kyydit. Tykkäsin! Kelinkesto oli leijalla hämmästyttävän hyvä. Nyt odotan innolla että leijaa pääsee testaamaan ns. normikelissä.
Petterin mietteet
Viikko sitten tiistaina oli Oulun Hawaijilla sopiva överikeli 12m leijalle korkeushyppyä ajatellen ja tavoitteena oli saada oma 7,3m ennätys Woolla rikottua, joten pumppasin itselle 12m Best TS:n odotellessa testaus vuoroa Eleveightin saman kokoiselle FS:lle. Eleveight oli kuitenkin hieman liiankin suosittu testattava, joten omaa leijaa joutui alkuun ulkoiluttamaan noin 1,5h ajan ja maksimi korkeudeksi Woo antoi vain 7,1m vaikka yritystä oli lähes 100 hypyn verran ja välillä olin aivan varma ennätyksen syntymisestä.
Lopulta, kun pääsin FS:n puikkoihin tuntui jo, että olen aivan lopussa, mutta pakkohan sitä oli päästä testaamaan, joten eikun Woo päälle ja vesille. Heti alkuun tuli huomattua, että FS lähti kohti taivaita aivan eri vauhdilla kuin oma TS hetkeä aiemmin ja perus backrollit lähti aivan käsistä muutamaan otteeseen ennen kuin sai hyppyjen uudesta korkeudesta otteen. Itse leija kuitenkin tuntui hyvinkin stabiililta ja ohjautui muuten tutun tuntuisesti TS:sään verrattuna. Hangtimea tuntui FS:ssä olevan jopa enemmän ja laskeutumiset olivat hyvinkin rauhallisia vaikka keli oli hieman puuskainen ja hypyt korkeita, joten alku kikkailujen jälkeen uskaltauduin siirtymään korkeusennätyksen hakuun Hawaijin flätin puolelle.
Vaikka voimat oli jo vähissä niin FS:n raikas aggressiivisempi tuntuma oli niin mahtava, että vesiltä ei meinannut haluta palata rantaan. Lopulta ajoa kertyi lähes tunti ja hyppyjä sen verran lisää, että tehokkaampaa vatsalihastreeniä ei ole varmasti tullut koskaan tehtyä. Rantaan palatessa olikin korkeusennätyksen syntymisestä jo hieman haavetta, vaikka kanttaamiseen ei täysiä voimia FS:n kanssa enää ollut ollutkaan. Tuloksena olikin lopulta lähes parin metrin parannus 9,1 metriin ja yli 8 metrin hyppyjäkin kertyi useampia. Samalla hangtime ennätyskin nousi 5,3 sekuntiin. Täytyy kyllä sanoa, että hieman nyt harmittaa, kun oma leija on vielä turhan uuden karhea, että kehtaisi alkaa vaihtoa miettimään… Mielenkiinnolla nyt odottelen, että pääsee tuota testaamaan vielä normikelissäkin!
Jussin mietteet
Pääsin kokeilemaan 12 metristä FS:ää rapsakassa ylikelissä. Tehoja oli niin rankasti, että unhook-ominaisuudet jäivät testaamatta tältä erää. Ennakkokäsitys oli, että leija on TS:n seuraaja, ja TS on ylikelissä helposti hallittavissa & hyppää kivasti. Siispä kokeilemaan, miten FS vertautuu!
Liikkeelle lähtiessä tatsi leijaan tuntui tutulta ja hyvältä. Leija yllätti minut siinä vaiheessa, kun polkaisin ensimmäisen koukkuloikan. Tehot eivät ajaessa tuntuneet erityisen kovilta, mutta kun poljin kanttia veteen, heitin leijan ylös ja vedin puomin napaan, nyppäsi FS minut rivakasti taivaalle. Parinkymmenen minuutin koukkuloikkaspedeilyn jälkeen luotto FS:ään oli sen verran kova (ja tuulen suunta & tehot kohdillaan), että tulin viimein hypänneeksi Toppilan aallonmurtajan yli.
Tuomioni: Kovassa kelissä hyppää ja boostaa todella makeasti! Tottelee käskytystä, isoja hyppyjä & hallittuja ländäyksiä. Jäi sellainen fiilis että suorituskykyä löytyy huomattavasti enemmän kuin TS:stä. Innolla odotan että pääsen kokeilemaan miten tällä irtoaa unhooktemput!
Harrin mietteet
Nyt olen päässyt jo muutaman session vetämään FS:llä eri olosuhteissa ja pikkuhiljaa alkaa olemaan aika vahva käsitys leijasta. Ei ole vaikea huomata, että FS on tullut samasta kynästä kuin TS. Jos verrataan leijaa TS:ssiin on tämä muutos suurin koko aikana. Vahva C-tyyli tuntui ajaessa hyvin selkeästi. Vaikka mentiin kovassakin tuulessa ei perus ajelussa teho tuntunut kovasti ja napakassakin kelissä ei leijaa vasten tarvinut tehdä töitä. Sitte pari napakampaa ohjausliikettä ja BANG kampe keräsi valtavasti lisää voimaa! Tämä sama fiilis tuli erityisesti esille hypyissä. Jos körötellen lähti rauhassa ohjaamaan leijaa ylös ei hyppy ihan lähtenyt, mutta kun parilla terävämmällä ohjauksella keräsi vauhtia ja kahvasi leijaa hieman rajummin ylös lähti se taivaalle todella terävästi! Hyppy oli selkeästi räjähtävämpi kuin TS:ssä, mutta alastulot oli silti varsin vakaita. Yhtenä päivänä ajoin myös 12m Rocan ja 12m FS:n peräjälkeen. Keli oli leijojen keskivaiheilla eli ei tykit tehot, mutta mukavasti pääsi ajamaan. Rocalla hypyt olivat selkeästi helpompia ja liitävämpiä. FS:llä piti tehdä hieman enemmän töitä, mutta kun ajoituksen sai kohdilleen lähti FS taas todella tykisti ylös.
Itselle on jo selkeää, että FS tulee olemaan valinta 12m ja suuremmissa, mutta pienemmissä kuin 12m valinta on selkeästi RS joka on rauhallisempi koviin keleihin.
Uskon, että tämä leija tulee kehittämään omaa leijatekniikkaa aika reilusti.
*****
Leijoista on julkaistu toistaiseksi rajallisesti infoa, aikanaan lisää speksejä Eleveightin sivuilta.
[row] [col span=”1/2″] [/col] [col span=”1/2″] [/col] [/row]