Kilpisjärvi on jokaisen aktiivisen leijahiihtäjän bucket list kohde, mutta verrattuna Pallakseen se on myös kohde joka vaatii enemmän valmistautumista.

Kuvat: Lauri Andler & Harri Rautava

Kilpisjärvi sijaitsee aivan Norjan rajalla ja kylän pinnasta avautuu alue jota parempaa maastoa leijahiihtoon on todella vaikea kuvitella edes teoriassa. Pallakseen verrattuna tuntureiden muodot ovat yleisesti loivempia ja laajempia, mutta mukaan mahtuu myös sellaista jyrkkyyttä missä kaiken kokeneetkin kuskit miettivät kahdesti ja tämän jälkeen kääntyvät takaisin 🙂

Se mikä Kilpisjärvellä joka kerta sykähdyttää on alueen laajuus. Menitpä kuinka pitkälle tahansa, lähes minne tahansa jatkuu maasto silmän kantamattomiin. Ja vieläpä sillä tavalla, että aivan jokaiseen suuntaan maasto jatkuu sellaisena, että on se mahdollista ajaa leijalla. 

Kenelle kilpisjärvi sopii?

Maaston puolesta Kilpisjärvi sopii kaiken tasoisille harrastajille. Alueelta löytyy valtavasti maastoa mikä on tasaista tai hyvin loivasti viettävää. Näiden loivien alueiden lisäksi kylältä löytyy myös itse Kilpisjärvi jossa tilaa riittää turvalliseen harrastamiseen. Silti ottaen huomioon etäisyyden ei ole ehkä järkevää ajaa varta vasten maailman laidalle opettelemaan lajin perusteita, mutta mikäli porukassa on monen tasoista harrastajaa ei tuoreempien harrastajien tarvitse skipata keikkaa liian haastavan maaston takia. 

Parhaiten Kilpisjärvi kuitenkin sopii harrastajille jotka haluavat retkeillä ympäri upeaa tunturimaastoa vaihtelevissa olosuhteissa.

Vaihtelevat olosuhteet

Kaikille Pallaksella käyneillä on tuttua se, että tuntureilla sääennusteet ovat aika suuntaa antavia ja monesti eivät sitäkään. Kilpisjärvi on tässä kyllä vielä omassa sarjassaan. Tunturimaasto ohjailee tuulta tavalla mikä tekee ennustamisesta hyvin mielenkiintoisen projektin. Täysin tuulettomia päiviä on harvoin, mutta tuulisen kohdan löytäminen voi olla mielenkiintoinen projekti. Eräänäkin päivänä ajoimme kelkoilla muutamia kymmeniä kilometrejä täysin tyynessä kelissä, mutta sitten löysimme n. 300m leveän kaistaleen jossa pääsikin ajamaan eikä tarvinnut edes laittaa isoimpia leijoja. 

Tuulen nopeuden lisäksi tuulen suunta on hyvin mielenkiintoinen aihe ja pariinkin kertaan on tullut vitsailtua, että Kilpisjärvellä voi itse päättää millä suunnalla ajaa. Alueen tunturit kanavoivat tuulta tavoilla jota on lähes mahdoton arvioida ennalta. Toisaalta tämä tekee seikkailusta alueella entistäkin mielenkiintoisempaa. 

Kilpisjärvellä liikkuessa pätee siihen samat ohjeet kuin Pallaksella eli tarkkaile tilannetta jatkuvasti ja käänny takaisin vielä kun se on mahdollista. Sakea pilvisyys voi vyöryä päälle nopeasti ja tuuli voi nousta tai laskea täysin varoittamatta. 

Kilpisjärvi vaatii taitoja, varusteita ja/tai varautumista

Kilpisjärven loppumaton maasto on sen hienous, mutta myös haaste ja asia mitä ei saa lähestyä “takki auki”. Kilpis- ja Tsahkaljärveä lukuunottamatta alueella ei ole paikkoja mistä pääsee helposti pois. Siinä missä Pallaksella lähes koko “perusalueelta” pääsee laskemaan Hotellille on Kilpisjärvellä asennoiduttava siten, että jokainen kilometri minkä leijalla liikut voi joutua hiihtämään, kävelemään tai ryömimään takaisin. 15-30minuuttia napakkaa kitettämistä voi tarkoittaa useiden tuntien hiihtämistä takaisin pois. Yhtenä pakollisena varusteena alueella harrastamiseen voidaan nostaa touring sukset tai splitboard. Toki lumikengät auttavat, mutta ottaen huomioon kuinka hitaasti matka niillä etenee en lumikenkien kanssa kovin pitkälle Tsahkaljärven lähialueelta lähtisi.

Touringsuksien tai splitboarding tuoman turvan myötä on mukava rälläillä Saanan, Iso-Jehkaksen sekä Muurivaaran alueella. Tästä taas kun lähdetään eteenpäin kasvaa vaatimukset varautumiselle merkittävästi. Kun lähestytään Saarijärveä tai Termistä on etäisyys Kilpisjärveltä jo sellainen, että takaisin hiihtäminen vaatii aikaa, hyvää kuntoa ja olosuhteita. Toki nämä välit eivät ole vielä mitenkään mahdottomat ja se on valtaosalle vaeltajista se ensimmäisen päivän etappi, mutta mikäli alla on jo pitkä kitepäivä ja olosuhteet muuttuvat heikoksi voi paluusta tulla todella raju. Sanoisin, että kun reissut suuntautuvat Saarijärvelle tai pidemmälle tulee harrastajien varautua yöpymiseen erätuvassa tai teltassa. 

Helposti kun aluetta katsoo tulee mieleen, että “kyllähän tuolta hiihtelee parissa tunnissa takaisin” ja toki kun kunto, olosuhteet tai tilanne on hyvä tämä pitää paikkansa, mutta Kilpisjärvi on väärä paikka luottaa, että kaikki menee putkeen. 

Tässäpä pari tarinaa

Saarijärvellä lauta jäähän!

Yhtenä Kilpisjärvi Exploration päivänä suuntasimme kohti Saarijärveä. Tuuli oli napakka ja pumppasimme Eleveight WS 7m leijat kehiin ja intoa täynnä menemään. Erätuvan vieressä kulkee puro jonka painaumasta maastossa havaitsin. Pyrin kiertämään puroa, mutta yhtäkkiä paikassa missä lumi oli täysin tasaista eikä merkkejä purosta ollut näkyvillä lauta sukelsi lumen alle. Ensin ajattelin, että tuuli oli vain tuiskutellut siihen paksummin lunta, mutta kun aloin nostamaan lautaa ylös lumesta huomasin veden ja sohjon sekoituksen laudan ympärillä. Hyvin nopeasti tuli selväksi, että lumen alla oli vettä ja nyt lauta oli valtava lumi/jääköntti. Tässä tilanteessa ensimmäinen onni oli, että pakkanen ei ollut kuin 5-10 luokkaa ja siteisiin tarttunut sohjo ei jäätynyt umpijääksi heti ja sain laudan jalasta. Tässä välissä kuitenkin sohjo oli jäänytyt niin kovasti laudan ympärille, että kädellä ei mitenkään saanut pyyhittyä jäitä pois laudan päältä. Onni tässä tilanteessa oli vieressä oleva erätupa joka juuri tunti aikaisemmin oli laitettu lämpimäksi, mutta tässäkin kesti pidemmän aikaa, että lauta saatiin sulatettua käyttökuntoon. Hieman etempänä erätuvasta ja napsun pari kovemmalla pakkasella olisi tämä tapahtuma aiheuttanut todella haastavan loppupäivän.

Side rikki vaelluksen aikana.

2022 retkiryhmä lähti viikoksi vaeltamaan leijojen kanssa Kilpisjärven maastoon. Kun matkaa oltiin jo taitettu pidemmän matkaa yhdellä porukasta hajosi splitboardin side. Tämä on monella tapaa yksi pahimmista varusterikoista koska pahimmillaan se estää liikkumisen hiihtämällä ja varsinkin leijan avulla. Eikä siinä vielä kaikki koska samalla matkalla myöhemmin viikon aikana hajosi myös toinen side!

Tässä tilanteessa kävi jopa kohtuullinen tuuri koska toisella retkikunnan jäsenellä oli mukana varasiteet joiden avulla kummastakin siderikosta selvittiin. 

Toki siderikko voidaan monesti ratkaista esim. vetämällä side/jalka sukseen kiinni gorillateipillä, mutta se on varmaa, että etenemisvauhti ja mukavuus kärsii tässä merkittävästi ja aikaisemmat aikataulut voi heittää roskakoriin.