fbpx

Leijasurffaus avaa maailmaa

Eilen ensi-iltaan tuli ensimmäinen isoilla resursseilla ja ajan kanssa tehty kiteleffa, Chapter One. Alkupäässä legenda Robby Naish fiilisteli lajia sen matkailuaspektista (katso clippi jutun alapuolelta). Jutun alussa tätä katsoessa ihmettelin alkuun, että onkos tämä juttu ihan lajin markkinointia vai häh? Kuitenkin reissatessa gearia on kohtuullisesti mukana vs. vaikka surffaus. Noh, sitten homma alkoi aukeamaan. Leijasurffi avaa tien uskomattomattomiin paikkoihin, mihin muuten olisi mahdotonta tai ainakin todella vaikeaa päästä. Tämä käy selväksi myös leffan edetessä.

Tänä aamuna autolla ajellessa, lämpömittarin näyttäessä pyöreää nollaa, aloin tätä miettimään ja pakostakin alkoi todella kova fiilistely menneistä reissuista, toisaalta taas kovat poltot uusille mestoille ja tulevista matkoista haaveilu. Vuosien saatossa on skipattu hailuotolautta ja tultu leijalla yli mantereelle, vedetty Portugalissa downwinder kylästä toiseen kitettäen, santapankissa vedetty keskellä ulappaa meripelastuksen vene perässä ja katseltu rantoja usean metrin korkuiselta maisemapaikalta. Tässäpä muutamia hetkiä ja paikkoja mitkä ovat erityisesti jääneet mieleen.

Reissuja on monia, mutta ensimmäisenä keikkana mieleen tulee erilainen tapa kokea turistinähtävyyksiä. Muutama vuosi sitten vietimme pidemmän aikaa Meksikon Tulumissa.

Tulumihan on kuuluisa aika mielettömistä maya-temppeleiden raunioista, joista yksi on rannassa korkean kallion päällä. Veneellähän tänne pääsisi helposti, mutta kyllä laittoi naurattamaan, kun leijalla pääsi pyörimään temppelin edustalle todelliselle aitiopaikalle. Tämän Meksikon keikan hyvän onnen varmisti samalla setillä vieressä uinut kilpikonnna. Kuuleman mukaan merimiehet ovat tykänneet kilpikonnien tuovan hyvää onnea 🙂

Samaisella Karibian kierroksella sattui kohdalleen vielä hienompi surffipäivä. Loppureissusta lähdimme tutustumaan Belizen edustalla olevalle Caye Caulkerin saarelle. Koko viikon ajan tuulta riitti ja surffille pääsi niin paljon kun reisistä riitti ja spotti oli aivan mieletön. Mutta se mikä tästä teki ikimuistoista oli, että siellä sai harrastaa aivan yksin. Fiilis oli ihan mieletön, kun huomaa pyörivänsä todella pienen ja rauhallisen saaren ympärillä ilman mitään ruuhkaa veneistä, uimareista tai mistään muustakaan. Tämänkin sessarin kruunasi merenelävien liittyminen joukkoon, sillä kohtuullisen kokoinen parin metrin päässä hyppäävä rausku antaa melkoisen sävärin 🙂

Toki lämpimissä maissa on aina hienoa harrastaa, mutta parhaimmillaan ei Suomi häpeä tropiikille laisinkaan. Kaikkihan sen tietää, että parasta on Pallas, mutta kun yhdistetään Pallas ja leija saadaan aivan uskomaton yhdistelmä! Moni asia tässä maailmassa ei voita sitä fiilistä, kun tuuli vie sinut tunturin huipulle, ja voit siellä ihan omassa rauhassa hetken tuumailla ja katsella maisemia. Tovin tuumailun jälkeen voit täräyttää seuraavalle tunturille ja yhden päivän aikana käydä vaikka kaikki lähialueen topit läpi.

Näitä reissuja kun miettii avaa laji todella monta paikkaa ihan eri tavalla. Tietty Karibialla olisi voinut veneellä mennä samoille paikoille ja   nähdä rauskuja. Pallaksella on töppyröitä topitettu skinnailemallakin, mutta kitellä on voitu tehdä nämä kaikki. Tässä alkaa taas aivan eri tavalla odottamaan minkälaisia sessareita reilun kuukauden päästä oleva Vietnamin kitereissu tarjoaa!

playadelcaraamu
06.00 auringonnoususessarit Meksikossa
tulumtoinen
Turkoosia vettä ja tyhjä ranta.
12439275_10154024665138571_4962120254382722719_n
Palkaskeron toppi + aurinko = parasta maailmassa
10710502_10152752161023571_546829479834932644_o
Urpo virnistys kun löytää Sardiniasta tyhjän rannan
portugal2
Vaimoke ottaa Portugalin laguunin omaksi
395448_10150642602303571_1802309813_n
Pyhäkeron taikaa
nalsku
Eikä aina tarvi edes lähteä kauas. Kotikonnnutkin näyttää vesiltä aivan eriltä.