fbpx

Patjaleija vs. pumpattava

Varastossa paljon tarjouksia patjaleijoista sekä pumpattavista. Klikkaa tästä valikoimaan!

Plussat ja miinukset

Patjaleija

+ Keveys

+ Suorituskyky oikein keveissä tuulissa

+ Pakkautuu pieneen tilaan eikä tarvitse pumppua

+ Liitävät pitkät hypyt

+ Retkeilyssä toimintavarmempi

– Mikäli alasotto tai pakkaus ei onnistu voi edessä olla pitkä narujen setviminen

– Epävakaampi puuskaisissa tuulissa

– Hankalempi hallita kun tuuli nousee leijakoon sietorajan yläpäähän

Pumpattava

+ Erittäin hyvä kelinkesto

+ Vakaa puuskaisessa tuulessa

+ Erittäin tehokas depower (tämä ei koske C-leijoja)

+ Toimii yhtälailla niin kesällä kuin talvella

+ Tarkempi ja tunnokkaampi ohjaustuntuma

+ Erikoistilanteessakaan ei saa kovin pahaan sotkuun

+ Tehokkaampi hyppy ja paremmat freestyle ominaisuudet

– Todella keveässä kelissä ei lennä yhtä hyvin

– Käyttökuntoon laitossa tarvitsee pumpata

– Ei pakkaudu yhtä pieneen tilaan kuin patja ja painaa enemmän

Virheelliset legendat

– Patjaleija on helpompi tai turvallisempi aloittelialle

– Pumpattavan leijan kanssa olisi vaikeampi toimia yksin kuin patjalla

– Pumpattavat leijat eivät kestä talvikäyttöä

 

 

Vuosikausia on käyty keskustelua, että kumpiparempi, patjaleija vai pumppis? Kokeneiden osalta tämän väittelyn ympärille on jopa tullut ihan legendaariseksi muodostuneita nettipersoonia (Lukaises Kiteforumin “Pump me up” persoonan kirjoittelua).

Tämän lisäksi todella moni aloittelija on siinä käsityksessä, että kun talvella alkaa harrastamaan täytyy silloin laittaa patjaleija.

Oma harrastustaustani on hyvin vahvasti pumpattavien puolella ja muutaman viimevuoden aikana on tullut talvisin käytettyä kohtuullisen paljonkin patjaleijoja niin omassa ajossa kuin koulutuksessa.

Aloitetaampa homman purkamista vaikka patjaleijoista.

Patjaleijoja on kahta eri tyyliä, avoimet ja suljetut patjat. Nostelen näitä esille aina tarpeen mukaan 🙂

Patjaleijoissa täysin kiistämättömänä etuna ovat niiden keveys, pieneen tilaan pakattavuus, ei tarvetta ylimääräisille härpättimille (eli pumpulle) ja tietysti racepuolella suorituskyky.

Tosi useaa harrastajaa viehättää patjaleijoissa niiden helppous. Rannalla on nähty kun harrastaja tulee paikalle ja leväyttää leijan auki ja nappaa taivaalle ennenkuin itse on kerennyt omaa edes pumpata saatikka laittaa naruja paikalleen. Tämä on ehdottomasti patjaleijojen etu. Kun homma toimii ja kamppeet ovat pakattu hyvin saadaan ne taivaalle varsin nopeasti ilman mitää hikoilua pumpun kanssa. Tässä asiassa kolikon kääntöpuolena on juuri tämä “kun homma toimii”, eli mikäli edellisen kerran leijan pakkaus ei ole mennyt ihan niinkuin elokuvissa tai launchissa tapahtuu joku “erikoistilanne” voi patjaleijan kanssa löytää itsensä aika hermeettisen narukerähäkkyrän keskeltä.

Henkilökohtaisella kokemuksella uskallan väittää, että kamojen säätämiseen käytetty aika menee patja vs. pumppis puolella aika tasan. Monesti patjan kanssa homma menee hyvin ja sittenkun ei mene hyvin (huono alasotto, hätälaukaisu tjs) saa leijan kanssa monesti viettää tunnin jos toisenkin kun naruja setvii. Uskallan väittää, että jokainen patjakuski on joskus saanut osansa tästä ilosta 🙂

Toinen patjaleijan huono puoli verrattuna pumpattavaan on leijan rakenne ja hallittavuus. Tämän kohdalla törmään todella useasti tähän täysin väärään tietoon, että patjaleija olisi a, turvallisempi b, helpompi ja c, ainoa leijatyyppi jonka kanssa voi harrastaa yksin.

Patjaleijoissa verrattuna pumpattaviin pidetään leijan rakenne kasassa useilla haruksilla sekä leijan sisään tuulen mukana tulleella ilmalla. Verrattuna pumpattavaan ei patja ole missään vaiheessa niin kova ja jämäkkä. Tällöin esimerkiksi reikäisessä tuulessa voi patjaleija huomattavasti helpommin “romahtaa” ilmassa eli leija menee enemmän tai vähemmän rullalle. Useimmista reijistä pääsee ohi ja yli pienellä säikähdyksellä ja joskus lopputuloksena on narujensa läpi pyörinyt leija. Tässä asiassa suljetut patjaleijat ovat anteeksiantavempia kuin avoimet koska suljetuista ilma ei pääse ulos niin helposti ja ne pitävät paremmin muotonsa. Avoimissa patjoissa reikäinen ja puuskainen tuuli aiheuttaa aika merkittäviä haasteita.

Toinen tästä patjaleijan rakenteesta johtuva heikkous on kelin ja puuskankesto. Kun pumpattavan ohjaa suoraan power zonen läpi kovassakin kelissä saa puomin irti päästämällä tai ihan ulos työntämällä käytännössä kaiken tehon pois. Patjaleijjoissa ei siiven kohtauskulmaa saada säädettyä yhtä paljon kuin pumpattavissa jolloin puomista irti päästämälläkään ei leijaa saada täysin tehottomaksi. Tässäkin suljettu patjaleija on selkeästi avointa parempi. Avoimien patjaleijojen kanssa kannattaa puuskaisessa tuulessa olla erittäin tarkkana!

Tässä jutussa ei ole mitenkään tarkoitus mustamaalata patjaleijoja huonoiksi ja kuten sanoin tulee itselläkin nykyään enemmän ja enemmän mentiä patjoilla. Mitä ovat sitten tarkemmin patjan edut?

Patjaleijoissa ei ole painavaa sisuskumia ja strutsirakennetta kuten pumpattavissa. Esim. HQ Matrixx 9m painaa vain 1,7kg siinä missä 9m pumpattava painaa 3-4kg. Tämän ansiosta patjaleijat lentävät ja pysyvät taivaalla merkittävästi pienemmässä tuulessa. Tämä tekee isoista ja isohkoista patjaleijoista aika lyömättömiä pelejä kun lajia halutaan (varsinkin talvella) harrastaa todelle keveissä tuulissa. Allekirjoittaneen kevein tuuli on alle 2ms HQ Matrixx 3 suljetulla patjaleijalla. Sama painoetu on myös erittäin hyvä juttu kaikille jotka tahtovat retkeillä leijojen kanssa. Kun kaikki reissuun lähtevät kamat valitaan tarkasti painon mukaan tuntuisi vähän hassulta ladata kyytiin 3kpl 3-5kg painavia pumppiksia. Tähän toki täytyy sanoa, että jos käyt kerran vuodessa retkeilemässä ja muuten harrastat siellä sun täällä ei se ole välttämättä syy vaihtaa kaikkia kamoja. Kyllä porukka on pitkiäkin matkoja vetänyt pumpattavia ahkiossa perässään. Jos taas harrastaminen painotuu enemmän retkeilyyn on patjaleija varmasti varteenotettava.

Toinen ominaispiirre patjaleijoissa on se ajotuntuma (tämä ei ole hyvä eikä huono puoli vaan täysin makuasia). Iso osa patjaleijoista on pumpattaviin verrattuna todella letkeitä pelejä. Leijojen puomituntuma on erittäin rauhallinen eikä niitä tarvitse niin paljon käskeä ja kontrolloida. Viime talvena tuli keveänä päivänä ajettua melkolailla kilometrin siivua siten, että en patjaleijan kanssa koskenut edes puomiin. Kuvailin maisemia ja annoin mennä 🙂 Pumpattavilla tämä ei ikinä onnistuisi. Tästä syystä patjaleija on aivan loistava peli rauhalliseen ulkoiluun ja leijan kanssa cruisailuun. Toki jos pistää alle kisakireän patjaleijan (Peter Lynn Aero, Ozone Chrono, Flysurfer Sonic, F-One Diablo tjs) on kyyti paljon äkäisempää, mutta puomituntuma on silti paljon “löysempi” kuin pumpattavissa.

Mitä tulee sitten leijan yksin käyttöön?

Patjaleijan tosiaan saa aika mukavasti nostettua yksin kunhan tekniikan opettelee hyvin. Riippuen lumitilanteesta tai kelistä voi leijan nostaa tuuli-ikkunan reunasta tai keskeltä. Suljetuissa hieman tekniikkaa vaatii leijan täyttö ilmassa, mutta muutaman harjoituksen jälkeen tämäkin sujuu mukavasti kunhan tuuli ei ole hirvittävän epävakaista.

Leijan laskemisessa pumpattavat eivät juurikaan häviä patjoille. Jos keli on napakka on molemmissa hyvä käyttää jääruuvia. Jääruuvin avulla mahdollisuus laittaa pumpattava rullalle on paljon pienempi kuin patjassa. Keveällä kelillä voidaan patjaleija ottaa takanaruista vetämällä pakittamalla alas, mutta tällöin takanarut pitäisi saada ankkuroitua johonkin. Tähän sopii esim. lumeen haudattu lauta/sukset tai jääruuvi. Kovassa kelissä saa pumpattavan varmimmin ja vähimmällä sotkulla alas hätälaukaisun kautta. Katsotaan vain kumman etunarun varaan leija hätälaukaisusta jää ja lennätetään leija sille puolelle tuuliikkunaa, että tämä safety naru on ylimmäisenä. Tämän jälkeen ohjataan leija 2-3m korkeuteen ja vetäistään hätälaukaisu. Yleensä leija tipahtaa suoraan parkkiin ja jos keli ei ole kova se yleensä siinä pysyy. Ja jos ei pysy niin leija on silti safetyn varassa eikä voi tehdä enää mitään temppuja. Silti jos verrataan näitä kahta niin parhaassa mahdollisessa tilanteessa molemmat saadaan alas yhtä nopeasti ja pakkaukseenkin menee aika lailla sama aika. Jos taas hommat menee reisilleen ei pumppista voi saada niin pahalle sotkulle mitä patjaleijan voi saada suht helpostikkin.

Kaikesta huolimatta varsinkin iso suljettu patjaleija istuu jokaisen harrastajan patteriin. Sillä vaan saa niin paljon lisää harrastuspäiviä Suomen talveen!

Entäs sitten pumpattava, mitä hyvää ja huonoa?

Pumpattavan ehdoton etu on sen hallittavuus. Voit ajatella asiaa näin. Jos taivaalla lentää kiinteä siipi tai kankainen siipi, kumpaa voit ohjata tarkemin? Pumpattavissa tunnet leijan todella paljon tarkemmin ja kun käännät leijaa se kääntyy erittäin tarkasti ja varsin nopeasti. Samaan hallittavuuteen liittyy myös puuskainen tuuli. Koska pumpattava ei missään vaiheessa muuta muotoaan taivaalla kestää se puuskaa todella paljon paremmin. Reikäisessä tuulessa leija voi pakitella tuulen alle, mutta on aika harvinaista, että se näissä tilanteissa pyörähtelisi mitenkään narujensa ympärille (toki tämän on mahdollista ja joskus näinkin käy)

Toisena asiana on pumpattavan turvallisuus. Nykyaikaisissa 4-naruisissa pumpattavissa on erittäin laaja tuulialue ja varsinkin sinne kovempaan päähän. Kun päästät puomista irti on tehot todellakin poissa. Vaikka leija lentää powerzonen läpi ei kiskaisu ole kovinkaan väkivaltainen (toki riippuu minkä kokoisella leijalla missäkin tuulessa mennään).

Kouluttaessamme leijahiihtoa ja leijasurffausta olemme todeneet pumpattavat todella paljon paremmiksi oppia. Käytämmekin aina kun tuulta vain on tarpeeksi pumpattavia. Lapissa käytämme keveissä tuulissa patjaleijoja, mutta heti jos tuuli nousee järkevälle tasolle vaihdamme sielläkin pumpattaviin. Kokemusta on kuitenkin molemmista useamman vuoden ajalta.

Yhtenä asiana pumpattavissa on monesti tullut esille niiden kestävyys talvella. Moni ajattelee, että pumpattava rikkoutuu helposti talvella. Tämä(kää) legenda ei pidä paikkaansa. Kertaakaan en ole rikkonut leijaa siten, että sen voisi laittaa kylmän sään piikkiin. Toki vanhemman tyylin leijoissa on venttiileitä haljennut, mutta nämä menevät kyllä käyttäjien piikkiin (itse en ole halkaissut ainuttakaan). Ja mitä tulee muiden harrastajien varusterikkoihin on meillä korjauspalvelumme myötä varsin hyvä tuntuma. Valtaosa pumppiksien vaurioista johtuu oksaan, keppiin tjs. rysäytyksestä ja tässähän toki voi rikkoutua leija kuin leija.

Ja tietysti pumpattavien iso etu on niiden soveltuvuus kesään ja talveen. OK suljettu patjaleija toimii myös kesällä, mutta jos esim. aalto nappaa leijan päälle on iso vaara, että leija nappaa vettä sisään ja siellä lepää.

Eli summa summarum. Kannattaa tarkasti miettiä mitä lajilta itselleen haluaa, minkälaisissa olosuhteissa tulet valtaosan ajasta harrastamaan ja tämän kautta saat parhaiten valittua oikeat varusteet itsellesi!

Meidän kautta löydät pumpattavat sekä suljetut ja avoimet patjaleijat 😉

Tsekkaa tämän hetken tarjoukset verkkokaupasta ja jos sieltä ei löydy sopivaa niin laita viestiä!