Leijasurffi on varsin turvallinen laji, mutta luonnonvoimien kanssa merellä ja tunturialueilla on riskit aina olemassa. Kun olet varautunut pahoihin tilanteisiin ennalta et todennäköisesti joudu niihin, mutta jos joudut osaat automaattisesti toimia oikein. Viimeisellä Tanskan reissulla todistimme rannalta sarjan vaaratilanteita, mikä sai nappaamaan läppärin syliin ja kirjoittelemaan aiheesta, jotta näitä ei kävisi uudestaan. Kolme kaveria olivat Tanskan Klittemollerissa vesillä tuulen ollessa sideshore. Myötätuulessa oli ranta, mutta sinne oli matkaa n.3 km. Jostain syystä kaikki kolme onnistuivat tiputtamaan leijansa suht samaan aikaan veteen ja tämän jälkeen homma meni näin…

Ensimmäinen tiputti leijansa kohdilla missä aalto murtuu. Aallot puskivat kuskia varsin voimakkaasti mukanaan, mutta toisaalta sentään rantaan päin. Aina kun aalto osui leijaan meni kaveri pinnan alle ja siitä hiljalleen valui rantaan. Tämä episodi kesti about 30minuuttia ja kaveri oli aika uupunut rantaan päästyään.

Toisella kaverilla aukesi chikenloop suht kaukana rannasta josta seurasi uimakeikka. Tämä kuski osasi niputtaa narut ja hinasi itsensä leijalla takaisin rantaan suhteellisen iisisti. Kolmas kaveri oli samassa paikassa missä tämä toisena ollut, mutta sillä erolla, että self rescue ei ollut hallussa ja siitä tulikin hieman pidempi reissu. Seurasimme tilannetta rannalta kun kaveri painui merivirran mukana kauemmaksi rannasta ja meidän oli todella vaikea nähdä onko kaveri vielä pinnalla tai leijan luona. Hetken päästä ei meillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin soittaa 112 josta n.20 min päästä taivallaa pörisi kopteri ja vedessä meripelastuksen paatti noukkimassa kaveria kyytiin.

Illalla kun tapauksesta juteltiin oli homma paikoitellen vaikuttanut erittäin pahalta. Leija oli vetänyt kaveria vedessä suhteellisen kovasti ja välillä narut olivat olleet jalkojen tai käsien ympärillä. Jossain vaiheessa oli pitänyt ottaa jopa trapetsi pois päältä, että narut eivät olisi ympärillä ja reissun tuloksena käsissä oli vekkejä kun naruja keriessä piti repiä niin lujasti. Kuuleman mukaan paikoitellen oli ajatuksen käyneet suht tummina, mutta onneksi kaveri skarppasi ja sai kuin saikin itsensä leijan luo ja sitä myöten pahin vaara oli ohi. Yksi juttu vielä jäi iltaisesta jutustelusta mieleen. Kaveri oli jo alkanut miettimään, että pitäisikö leija päästää kokonaan pois ja jäädä vain kellumaan. Onneksi tämä pienen paniikin mukana tullut ajatus ei toteutunut, mutta osoitti hyvin, että kuinka ihmismieli alkaa tarjoilemaan huonoja vaihtoehtoja kun ei tiedä tarkalleen miten tilanteessa kuuluisi toimia.

Se mikä näistä ensimmäisessä ja viimeisessä tapauksessa oli yhteistä oli self rescue taidon puute joka varsinkin ko. spotissa teki tilanteista varsin rajut. Näiden lisäksi vastaaviin tapauksiin törmää useasti. Alkukesästä eräs kuski kelin kevetessä tiputti leijan Oulun hawain viereiseen veneväylään. Menin itse vierelle sanomaan, että nyt pitäisi niputtaa narut ja uidan leijan kanssa rantaan. Tähän kaveri vastasi, että ”en pysty koska ei jalat yllä pohjaan”. Muutaman kerran vielä tivasin, että eikun nyt narut nippuun ja leijan kanssa rantaan, mutta vastaus pysyi samana. Tämä tapaus ei ollut mitenkään vaarallinen muutenkuin mahdollisen veneen tullessa väylälle ja tovin päästä tuuli nousi ja kuski sai leijan ilmaan. Yhtä kaikki tämä tilanne ei ollut vaarallinen vain hyvän tuurin takia ei niinkään toimien puolesta. Mutta tässä eniten itseä häiritsi kommentti, että ”en pysty koska jalat eivät yllä pohjaan”. Kuinka monesti tilanteessa jossa self rescue on tarpeen yltävät jalat pohjaan?

Tässä jutussa ei ole mitenkään päin tarkoitus mollata esimerkkitapauksen henkilöitä. Uskallan valitettavasti väittää, että suurin osa harrastajista ei osaa tehdä self rescueta eikä varsinkaan kun tilanne äityy pahaksi. Meillä JOKAISELLE oppilaalle opetetaan self rescue. Annan jokaiselle oppilaalle kotiläksyksi sen, että 5 seuraavaa itsenäistä harrastuskertaa pitää lopettaa self rescueen ja kerrata se aina talvi ja kesäkauden alussa. Uskallan väittää, että valtaosa oppilaistani ei tätä tee (tosin on ollut tosi mukava nähdä, että useampi uusi itsenäinen harrastaja tulee säännöllisesti leija kainalossa narut puomilla takaisin rantaan)

Tämän kirjoituksen tarkoitus on muistuttaa, että olitpa kokenut tai kokematon harrastaja voit helposti löytää itsesi tilanteesta missä self rescue on paras tai ainakin vähiten huono vaihtoehto. Tämän ei tarvitse olla mikään elämän ja kuoleman tilanne. Mieti vaikka kun olet vesillä ja huomaat, että muut ovat rannalta lähteneet. Tuuli äityy kovemmaksi, puuskaiseksi ja rannalla on asioita mihin ei ole kiva osua. Miksi ihmeessä mennä kokeilemaan tuuria, että onnistuisko itsenäinen leijanlasku vai tuleeko turpiin? Mutta taas toisaalta mieti tilannetta kun olet vesillä ja yhtäkkiä tuuli vaihtaa suuntaa ja kovenee, ranta jää kauemmas leijan vetäessä. Sinulla on värikäs iso ilmapatja n.20m päässä, mutta sinne pitäisi vain päästä. Tässä kohtaa voit kysyä itseltäsi, että pääsisitkö?

Self rescuen harjoittelun lisäksi on erittäin tärkeää testata välineet ja varmistaa, että ne toimivat ja, että niillä voi self rescuen tehdä. Vielä hiljattan muutamalla todella tunnetulla valmistajalla hätälaukaisu jätti leijan kahden etunarun varaan. Oikein kovassa kelissä self rescuen teko tällaisella puomilla on todella vaikeaa ellei jopa mahdotonta!

Tässä lyhykäisyydessä self rescuen kertaus, mutta painotan, että pelkästään tämän lukeminen ei riitä.

1. Leijan hätälaukaisu siten, että se jää yhden narun varaan
2. Kun yksi naru on tullut n. leijan pituuden verran puomista läpi on leija vedoton (osassa puomeissa on stopperi kertomassa milloin naru on tullut tarpeeksi läpi
3. Kelaa itsesi yhtä puomin läpi tullutta narua pitkin puomille ja ELÄ MISSÄÄN NIMESSÄ pyöritä naruja itsesi ympärille
4. Kun olet puomilla pyöräytä nopeasti puomin läpi tullut naru puomin ympärille
5. Ota kaikki narut ja kelaa ne puomin ympärille hyvin samaan tapaan kuin rannalla puomia pakattaessa

Mikäli sinusta yhtään tuntuu, että self rescuen tekniikka ei ole täysin selvää niin ota yhteys kouluttajaan (meidän kouluttajia löytyy ympäri Suomen) tai kaveriin joka osaa self rescuen ja malttaa sen sinulle rauhassa opettaa. Tämän jälkeen treenaa tätä. Kokeile tehdä sitä vähän syvemmässä vedessä tai vaikka vähän kovemmassa tuulessa. Simuloiden tilannetta missä voit tiukan paikan tullen joutua sitä käyttämään.

Miellän itseni varsin kokeneeksi leijasurffariksi. Lajia takana 13v ja kouluttanut vuodesta 2012. Silti pelkästään viimeisen 12kk aikana olen tehnyt self rescuen ainakin kolme kertaa. Pari kertaa sen verta mielenkiintoisessa paikassa (Phan Rangissa kohdassa missä aallot lyö päälle) jossa ei enää voi alkaa miettimään, että kuinkashan se tapahtuikaan.

Jos jaksoit lukea tämän tarinan loppuun saakka pyydän sinua jakamaan tätä sivua. Koita saada harrastuskaverisi lukemaan tämä ja toivottavasti ylläolevia esimerkkitapauksia ei Suomen kitescenessä enää tapahtuisi eikä varsinkaan mitään pahempaa.

Ride hard, STAY SAFE!

Harri – Lappis