Reissukertomus tammikuustamme Pradera Verdessä, Filippiineillä.
Onko sua joskus alkanu pimeys ja välikelit tympiä? Mulla tää on vähän jokasyksynen juttu. Ei sillä, ettenkö tykkäis olla koti-Suomessa, mutta kun wakekausi on ohi, mäkeenkään ei pääse ja ainut valo pimeydessä on pommisuojan katossa oleva välkkyvä loisteputki, joka valaisee sen saman minirampin, jota rullaat tänäkin iltana, niin alkaa sitä itse kukin pohtimaan mahdollisuuksiaan.
Oon aikasemmin tykännyt enemmän reissata lumen perässä ja itseasiassa tää reissu Filippiineille oli mun eka matka oikeasti lämpimään kohteeseen. Kohde tosin päätettiin ihan wakeboard-mahdollisuuksien perusteella, ja kun Filippiinit ja CWC on pyörinyt joka sosiaalisessa mediassa jo pitempään, se tuntui luontevalta ratkaisulta. Valitettavasti CWC:hen osui taifuuni joulupäivänä ja suurin osa majoituksista ja muista puitteista meni maantasalle. Meillä tässä kohtaan oli reissuun aikaa vielä pari viikkoa, joten päätettiiin etsiä vaihtoehtoisia kohteita Filippiineiltä, kun kerta lennot Manilaan oli jo buukattu.
Päädyttiin vertailujen jälkeen vähän tuoreempaan mestaan nimeltä Pradera Verde. Muita vaihtoehtoja oli Republ1c, joka oli loppuunmyyty, kun CWC:stä porukka siirtyi sinne; Lago de Oro, jonka obstaakkelit ei vakuuttanut; ja DecaWake, jolla on vähän huono maine tavaroiden katoilujen takia. Pradera tuntu meille sopivalta ja ainoastaa sinne pääseminen (Manila-Pradera väli) tuotti vähän päänvaivaa. Tutkittiin vaihoehtoja melko tarkkaan ja loppuen lopuksi päädyttiin Manilassa olleen hotellin respan kautta tilaamaan Crab (vastaava palvelu kuin Uber). Tämä osoittautui turvalliseksi ja erittäin edulliseksi vaihtoehdoksi.
Praderassa saatiin kyllä ihan superia palvelua! Majoitus oli tasokas, kaapelille pääsi golf-autolla, ruoka maistui, kaikki oli yleisesti kohdallaan. Paikka tosin on edelleen hieman kesken ja tästä johtuen siellä ei majoituksissa juuri ollut porukkaa ja iltaisin meno luvalla sanottuna kuollutta. Toki biljardi löytyi ja olut oli kylmää. Mainitsemisen arvoista on, että sinne rakennetaan jonkinlaista vesipuistoa, johon tulee mm. aaltokone. Tämä varmasti myös elävöittää kyseistä paikkaa. Kuitenkin meidän iloksi paikan GM Paolo käytti meitä illalla syömässä ja järkkäsi meille päiväretken saarihyppelemään. Sitten mitä itse kaapeliin tulee, niin voin kyllä sanoa, että nautittiin! Korkea 5 tolppanen, jossa obstaakkeleja joka tasolle ja kiitettävä määrä. Ja mikä parasta, jonottaa ei tosiaan tarvinnut. Oheisesta videosta pääsee katselemaan paremmin tunnelmia kaapelilta Pradera Verdesta.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että oli hyvä idea säästää kesälomia tätä reissua varten ja voin muillekin suositella Pradera Verdea waken ja D-vitamiinin puutteeseen. Kyseisessä paikassa oltiin 10 päivää ja vesille pääsi just niin paljon ku halusi. Tän jälkeen jatkettiin reissua vielä Siargaolle surffihommia kokeilemaan, mutta se on taas oma tarinansa J
Jos haluat kuulla lisää tai sulla herää kysymyksiä tai oot lähössä itse Filippiineille, niin tuuhan juttelemaan allekirjoittaneelle taikka lähetä viestiä valitsemallasi tavalla!
Kesää odotellen,
Petteri
Kansikuvan otti Lauri Kousa
