Leijahiihto ja surffi ovat mahtavia lajeja ja monet meistä (allekirjottanut mukaan luettuna) hurahtavat lajiin todella lujaa. Tämä tietysti paistaa ulospäin ja kaverit sekä perheenjäsenet alkavat kyselemään, että pääsisikö lajia vähän kokeilemaan. Kuten monet meidän kirjoittamista jutuista niin tämäkin saa alkunsa tiukasta tilanteesta jonka toivomme hieman herättävän keskutelua aiheesta.
9.3.2019 oli hieno aurinkoinen talvipäivä Näsinjärvellä ja paikallisen Mansesurffin järjestämät kisat olivat keränneet harrastajia paikalle. Tuuli oli 12-14ms ja puuskissa yli 18ms. Edellisien päivien plussakelit ja lauantain pakkanen olivat tehneet pinnasta peilijäätä ja muutaman sentin jääkerroksen alla oli 10-15cm vettä. Tänä päivänä eräs henkilö oli päättänyt lähteä opettamaan aikuista perheenjäsentään lajin pariin. Kouluttajamme Tapani Smått oli paikan päällä nähden tapahtumien kulun.
Tällainen oli tuuli tapahtumahetkellä.
Ensiksikin opetusta oli lähdetty tekemään parin kilometrin päähän jolloin tilanteen sattuessa avun saanti on haastavaa, mutta ajankohdan ja paikan valinnassa suurin virhe oli tuulen kovuus. Vaikka meillä on juuri kouluttamiseen tehdyt ja customoidut varusteet, ei nuissa olosuhteissa meillä kursseja pidetä. Täytyy silti mainita, että tämänkaltainen tilanne voi tapahtua hyvin paljon keveämmässäkin tuulessa.
Tässä kelissä opettelua oli kuitenkin päätetty jatkaa ja 7m leija oli nostettu ilmaan. ”Oppilas” oli suksi poikittain leijan vetoa kohti ja keveässäkin kelissä tämä tarkoittaa automaattisesti aloittelevan kaatumista kyljelleen. Nyt kuitenkin kova tuuli ja nolla kokemus lajista tarkoitti, että puomi vedettiin sisään ja tapahtuma alkoi pahenemaan. Näissä rysäyksissä mentiin pintajäästä läpi ja vesi roiskui. Tässä rysyämisessä kävikin sitten se pahin mahdollinen, narut pyörähtivät puomin ympärille lukiten leijan deathlooppiin. Tämän jälkeen voidaan jo puhua onnesta kun leija nykäisi kuskin vain metrin korkeuteen ja pamautti parin metrin päässä jäälle. Tätä jatkui muutaman kerran kunnes leija tuli niin lujaa tonttiin, että se repesi täysin. Onni tässä oli siinä, että deathloop veti kuskia vaakaisessa sillä yhtään yläviistoon lähtenyt looppi olisi taannut todella pahat seuraumukset. Kun leija oli jysähtänyt lopullisesti tonttiin oli kouluttajamme Tapani päässyt narujen yli ja napannut leijan etunaruista kiinni (eli onni, että sattui olemaan paikalla) ja tilanne oli seis. Kun harjoittelijan syke alkoi tasaantumaan oli tilannetta käyty läpi. Kyseltiin, että miksi et hätälaukaissut? No kun ei tiennyt mikä hätälaukaisu on, miten se toimii tai milloin sitä käytetään. ONNEKSI tässä tilanteessa ei ainakaan tietääksemme käynyt mitään vakavampaa, mutta jokainen teistä jotka olette olleet yhtään pidempään lajin parissa olleet tiedätte, että tässä olisi voinut käydä todella pahasti.
Näitä tarinoita on tullut vastaan useampia ja eräässä tapauksessakin Kreikassa vastaavan tyylinen tilanne oli päättyä erittäin pahasti
En tiedä liittyykö nämä tapaukset toisiinsa, mutta sain edellisenä iltana samalta alueelta puhelun ihan yleisesti leijajutuista, mutta tiedustelija kyseli, että tarviiko kitekurssin pitämisessä olla jotain virallista sertifikaattia. Kerroin hänelle, että lajissa ei ole virallista lupaluokitusta, mutta vaikka olisi (viittasin tässä IKO:on) ei se automaattisesti takaa laadukasta kurssia. Tässä keskustelussa painotin, että lajia opettaessa kurssin sisältö on äärettömän tärkeä! Se, että opettaa pelkästään lennättämään leijaa oikealta vasemmalle on hyvin vastuutonta toimintaa. Me käytämme n. 1½ tuntia pelkästään teoriaan, turvallisuuteen ja varusteiden oikeaoppiseen käyttöön. Nämä osat saattavat kuullostaa kurssilaiselle jopa saarnaamiselta, mutta ne tehdään siksi, että harrastaminen olisi turvallista kurssilla ja erityisesti sen jälkeen. Ja jokainenhan tietää, että turvallisuuteen ei liity pelkästään hätälaukaisun osaaminen vaan hyvin monta muutakin asiaa. Tämän lisäksi Lappiksen kouluttajat opettavat varsin tarkan opetusohjelman mukaisesti, että kaikki osa-alueet käydään läpi ja uudet harrastajat opetetaan toimimaan juuri niissä tilanteissa missä homma ei mene ihan suunnitellusti.
Tämän tarinan myötä kehotamme miettimään kahdesti ennenkuin tuttuja lähdette lajin pariin opettamaan. Emme missään nimessä sano, että kaikkien pitää tulla meille oppiin ja kukaan muu tätä hommaa ei osaa opettaa. Jokainen joka pystyy pitämään kurssin siten, että sisältö ja opetus takaa turvallisen lajin harrastamisen saa tietysti opettaa harrastuksena tai vaikka kaupallisesti. Miettikää kuitenkin ennalta pystyttekö tämän tekemään ja mikäli ette ole varmoja niin haluatteko ottaa sen riskin, että jotain ylläolevan kaltaista käy kaverillesi, perheenjäsenellesi tai vaikka Timolle työpaikalla?
Ja lajista kiinnostuneille korostamme, että leijasurffauksen aloittaminen oikeissa käsissä on varsin turvallista eli tästä tarinasta ei myöskään kannata säikähtää :)
Stay safe and RIDE HARD!
